Viimeinen kuukausi

... Mä en pysty lopettaa tän kattomista..Tulee melkein itku joka kerta, jotenkin niin harvinaisen tunnollinen video mulle :D Muut varmaan ajattelee että no lol.. XD

Jotenkin niin tyhmää että vuosi on loppu mut on vielä niin paljon kerrottavaa :D
En haluu mitenkään elää menneisyydessä, tai jossain mikä on jo loppu, mut viimeisinä päivinä tapahtui niin sairaan paljon asioita että itsekin käsittelen näitä juttuja :D It's not over yet!

- Roxy

I'm home!

Kotiinlähtö oli tosi sekaava ja hämmentävä, koska olin todella surullinen ja innokas samaan aikaan. Viimeisen päivän aikana jännitti ja ahdisti niin paljon että halusin jo kotiin että se tunne menisi nopeasti pois. Olin kuitenkin sanonut heippa monille asioille paloissa, että onneksi kaikki hyvästit eivät tulleet samaan aikaan.

Mun host perhe ei oikein ollut kotona mun viimeisen viikon aikana, eikä viimeisenä iltanakaan, koska joku oli muuttamassa heidän toiseen taloon eikä se ollut vielä täysin valmis. Ymmärrän ihan täysin! :D Oltiin kuitenkin kolmistaan Oliverin ja Eevin kanssa kotona. Oliverin hyvästeleminen oli ihan kauheeta :'( Halasin vaan sitä ja sanoin kiinaksi kaiken minkä olin oppinut ja hän lupasi tulla Suomeen.

En nukkunut tyyliin yhtään vikana yönä kun jännitti niin paljon, ja aamulla ajettiin host isän kanssa lentokentälle ja mentiin molemmat omille lennoille. En itkenyt tyyliin yhtään vikoina päivinä, mut sitten turvavideoiden aikana mä tajusin mitä tapahtuu ja oli kyllä aika shokki o.O Ihan uskomatonta!

Lennot oli niin pitkät ja mä en taas nukkunut melkein ollenkaan, pelkästään jonkun hassun tunnin. Tuukan mukaan olin nukahtanut kaksi kertaa kun ruokavaunu oli lähestynyt ja muistan että nukahdin kun söin illallista XD Ehkä se, että mun mielestä se toinen 10h 45min lento oli "se lyhyt lento", selittää miten pitkän matkan olemme matkustaneet kotiin XD

Lentokentällä mulla oli vastassa perhe ja paras kaveri Ida <3 Kellohan oli vaan 6 aamulla, niin olisin jo ollut kiitollinen jos olisi löytynyt kyyti kotiin XD Veli oli ajanut Turusta asti yöllä, ja leiponut kakkua ja kaikki! :O

Olin oikeasti niin väsynyt, enkä mä vieläkään oo päässy jetlagistä eroon.. Saa nähdä miten kauan kestää :D

Illalla tapahtui jotain ihan uskomatonta mistä tulen kertomaan myöhemmin ;)

Meidän paras Suomi porukka <3

Mikä oli eka kulttuurishokki mikä tuli kun palasit Suomeen?:) Oikean puolinen liikenne, kieli, ei niin avoimet ihmiset, hinnat jne.

Kumpaan maahan oisit halunnu syntyä? Suomi.

Miten sun läheiset otti sut vastaan? Halasivat kauheesti :) Kaverit vaan pökkäs mua et mä oon oikeesti siinä haha XD Koira kyllä sekos ihan totaalisesti XD
Niin ja kun mä panikoin aikaisemmin, niin ei se kotiintulo ollutkaan niin dramaattinen.. :D

- Roxy

Viimeinen koulupäivä

Hei kaikki!

Olen turvallisesti nyt Suomessa, ja todella todella väsynyt.
Ajattelin kertoa järjestyksessä asioita, ja odotan myös kuvia, niin tulee myöhemmin kotiinpaluusta. (Laittakaa kysymyksiä niin tiedän mitä kertoa.)

Joka tapauksessa ajattelin kertoa viimeisestä päivästä mun koulussa (20.5).
Musta tuntuu että viimeinen koulupäivä on niitä vaihtarin vaikeimpia päiviä, koska vietithän sä siellä tyyliin puolet päivän ajasta, ja koulu on myös virallisesti syy miksi olet lähtenyt vaihtoon.

Minusta ei tuntunut ehkä niin pahalta kuin olisi voinut tuntua, koska suurin osa mun kavereista Wainui High:ssa oli vaihtareita, ja myös suurin osa niistä lähdössä kotimaihin joko toukokuussa tai kesäkuun alussa. Olisin siis muutenkin "menettänyt" niitä vaikki olisin jäänyt pidempään. Se jotenkin helpotti sitä lähtöä kun pystyin ajattelemaan ettei jääminen olisi muttanut mitään.

Oli hassua, surullista ja outoa laittaa koulupuvun päälle viimeistä kertaa. Voihan sitä näyttää myöhemmin jne, mutta oli viimeinen kerta käyttää sitä silleen "oikein".
Tervetuloa aamun vaatekriisit :D

Tunneilla en oikein tehnyt muuta kuin puhuin kavereiden kanssa ja annoin mun NZ-lippua allekirjoitettavaks parhaille kavereille, niin sellainen luokan häirikkö haha :D Välitunnit olivat tavallaan tosi stressaavia ja sydän särkyi joka kerta kun kello soi, kun tajusi että siinä se viimeinen interval-kello soi :( Lounastauko oli tosi tosi stressaava :/

Viimeisen tunnin me vaan lähdettiin enkun tunnilta Torin kanssa, ja otettiin kuvia Ms Wilsonin kanssa, joka auttoi mua todella paljon Wainuihin muuttamisessa. Saatiin myös lopuksi kunniamerkin vaihtarina olemisesta :) Siellä se sitten pussasi ja halasi meitä ja tulee jotenkin ikävä sitä sellaista "koulu äitiä" :D

Jotenkin hyvästit koulussa ei ollut tarpeeksi mun kaveriporukassa, oli niin stressaava päivä eikä siinä edes ehtinyt syödä eikä melkein hengittääkään. Päätettiin mennä frozen yoghurtille, ja meillä oli sitten lopulliset hyvästit monen kanssa ostoskeskuksessa. En mä oikein käsittänyt mitä tuli tapahtumaan niin tuli vaan sellaista pelleilyä ja ryhmähalausta :D

Tor, minä, Ms W ja Tuukka

My supermen <3

Tor <3 :'( 

6 ensimmäistä kuvaa © Tuukka Mattlar

My bestest Oliver <3

Tor <3 

Tuukka, Kisa, Moe, Eevi, Julia, minä, Soyoka, Tatsya, Tor & Oliver

- Roxy

Huomenna

Ihan käsittämätöntä että huomenna lähden jo!! o.O
Mihin tää vuosi oikein meni, ihan oikeesti!?

Eilen mulla oli siis viimeinen koulupäivä, ja oli hassua ajatella että laitoin koulupuvun päälle viimeistä kertaa mun elämässä (silleen oikeeseen käyttöön). Teen vikasta päivästä eri postauksen kun en nyt vaan kykene käymään noin tunteikasta päivää läpi kun on muutenkin niin confusing mielentilassa.

Oon saanu tosi monta viestiä tänään sekä täältä "Don't leave me, gonna miss you!" ja seuraavaks Suomesta "Jee jee tuut kotiin, party party!" niin jotenkin ei oo ihme et ei oikein tiedä ketä kuunnella ja samalla mitä tuntea? Onks nyt niinkuin kiva lähteä tai pitäiskö mun nyt vaan itkeä? :D

Piti kirjastoonkin lähteä printtaamaan lentolippuja, postitin pari kallista kiloa kotiin (posti täti katsoi vähän kummasti kun lähettäjän ja vastaanottajan oli sama XD) ja kävin myös ostamassa kukkia host perheelle. Tätä stressiä kruunasi tietty se että matkalaukku on nyt pari kiloa ylipainoa, niin piti purkaa vähän ja heittää suosikitkin pois -.-

Jotenkin on nyt vähän "ihan sama" fiilis kaiken kanssa. Whatever. I hate this. I quit.

Seuraavan kerran postaan varmaan Suomessa...
So weird.

- Roxy

Last weekend

Mun viimeinen viikonloppu oli tosi kiva! :)

Lauantaina, Torilla ja sen kaverilla oli yhteissynttärit, ja kaikki pukeutuivat tosi hienosti :)

Taka :)

Lähdössä :) 

Tultiin kotiin synttäreiden jälkeen vaihtamaan vaatteet ja lähdettiin Wellingtoniin missä näinkin Ellaa viimeistä kertaa :(
Meillä oli sairaan hauskaa, mutta oli kyllä todella surullista sanoa heippa eikä kyllä kyyneleiltä säästytty - ei todellakaan :')

Sunnuntaina mentiin pikku lounaalle Kisan, Julian ja Moen kanssa, ja siinä se viikonloppu olikin.

Can't believe it... 

- Roxy

P.S Lataan loput videoista Suomessa, koska meillä on aika vähän nettiä jäljellä täällä perheessä. Niitä on muutama niin stay tuned :) 

Kotiinpaluu

Nyt on varmaan aika vastaa kysymyksiin miltä tuntuu lähteä kotiin, ja tästä tulee varsin mielenkiintoista kun itelläkään ei ole hajuakaan mitä mieltä minä olen :D Mä tunnen tavallaan.. kaikkea mahdollista :D

Milloin? Lähden takaisin Suomeen 22.5, ja saavun aamulla 23.5 Helsinkiin

Miten? Wellington - Auckland - Hong Kong - Helsinki (23,5h pelkästään lentokoneessa, 31h tuntia yhteensä lentokentällä ja lentokoneessa)

Miltä tuntuu? On kyllä todella sekavat fiilikset kotiinpaluusta. Tavallaan haluaisi jäädä tänne kun on kerran rakentanut elämän täällä alle vuodessa, mutta toisiaan on ollut todella raskasta olla niin omillaan ja tavallaan "yksinäinen" että perhettä ja kavereita on jo vähän ikävä. Minusta tuntuu että kaikki vaihtarit sanovat että kotiinlähtö on pahin asia vaihdossa, mutta ovat oikeasti salaa aika innoissaan kotiinlähdöstä, ja niin olen minäkin. Yksi hetki haluan jäädä ikuisesti, ja toisena hetkenä kaikki mitä haluan, on olla kotona.

Mitä odotat että tapahtuu kun tulet kotiin? Kotiinpaluu tavallaan pelottaa... Asiat ovat tuskin muuttuneet paljon kotona, mutta minä olen muuttunut niin paljon, ettei mikään kuitenkaan tule olemaan kuin ennen. Pelottaa miten tulen sopeutumaan omaan ("vanhaan") elämään, koska minulla on nyt erilainen asenne, erilaiset arvot ja erilainen maailmankatsomus. Pelkään miten mun ihmissuhteet tulevat tuntumaan aivan erilaisilta, koska vuoden aikana (varsinkin mun ikäinen) ihminen kasvaa niin paljon omassakin maassa. Pelkään että menetän ystäviä just tämän takia, ja kyllä minä sen tajusin ennen kuin lähdin. Olen myös valmistautunut siihen ettei kukaan tule ymmärtämään minua, ja hyväksyn että sopeutumisessa menee vähän aikaa. Alan myös henkisesti valmistautumaan mahdottomiin kysymyksiin kuten esim. "Kerro sinun vaihdosta" ja "Millainen Uusi-Seelanti on"... Tekisi taas mieli tatuoida vastaukset otsaan, paitsi että noihin ei oikeasti pysty vastaa kunnolla lyhyeesti :D

Alkaaks sulla tulla sellanen paniikki: 'Apua oon lähdössä täältä muutaman päivän päästä!' Vai ootko silleen: 'Jess kohta kotiin näkee vanhoja kavereita ja perhettä!'? Molempia. On ihan hullua miten bipolar tää juttu on XD Voi tunnein välein vaihtua masennuksesta intoon, ja innosta masennukseen :D Olen myös nähnyt samaa unta eri versioissa, että olen yhtäkkiä etuajassa (tyyliin toukokuun alussa) Suomessa, ja yritän selittää että mun on pakko päästä takaisin koska mun vuosi ei ole vielä loppu ja kukaan ei myöskään ymmärrä minua ja yritän vaan keinolla millä tahansa päästä takaisin. 

Mutta joo, tuntuu todella pelottavalta, oudolta ja ihanalta samaan aikaan. En osaa käsittää että se oli nyt siinä :D Kaikki mitä olen täyttänyt papereita ja odottanut ja elännyt oli tätä ja nyt se on loppu eikä tule koskaan olemaan mitään muuta! Kuvasin mielessä millainen vuosi minulla tulisi olemaan ja se oli jotain AIVAN muuta, ja vieläkin tuntuu että mitä tahansa voi tapahtua huomenna. Olisinko uskounut 2kk sitten että olisin päättänyt mun vuotta neljännessä perheessä - ei? :D
Pelottaa, koska nämä päivät tulee menemään niin nopeasti. Olen niin väsynyt enkä jaksa enää muuta kuin rentoutua, ja tulenko sitten katumaan etten käyttänyt tätä aikaa täysillä kun tulen kotiin? On vaan niin kova psyykkinen väsy.

Olen itse kysynyt usealta vaihtarilta miltä kotiinpaluu tuntui, ja kaikki sanoivat "kivalta mutta niin oudolta!".

Ex vaihtarit sanoivat aina että vuosi menee silmänräpäyksessä ja olivat väärässä... Et edes ehdi sulkea silmiä niin se on jo ohi :D

- Roxy

Picnic with crazy people

Meillä oli tänään parhaiden kavereiden kanssa picnic (mistä mainitsin jo eilen). Syötiin itsemme läskeiksi ja pompittiin ympäri kuin muut 5 vuotiaat puistossa XD En osaa kuvailla miten tärkeitä näistä ihmisistä on tullut minulle näiden parin kuukauden aikana <3

Ehdottomasti paras ja yhtenäinen kaveriporukka mitä mulla on ollut Uudessa-Seelannissa. Harvoin näin iso porukka ei ryhmitä itseään..

Tässä "vähän" kuvia ;) Antaa niiden puhua puolestaan!

Too sexy

Snake

Japanese

Julia, Soyoka, Taka, Tor, minä, Kisa, Eevi ja Oliver

Sweet as ;) 

Mean as ;) 

Tor (Norway) <3

Gonna miss you so much <3

Parhaat sisarukset <3 

Voi että vihaan näitä ihmisiä... Ei tuu yhtään ikävä... ;) 

- Roxy